Iisko ajoi Malån MM-kisoissa kovassa seurassa yhdeksänneksi Polariksellaan. Iiskon Open-kelkka valmistui juuri ennen MM-kisaa ja oli kovassa iskussa, mutta Iiskolle sattui kisapäivälle kauden huonoin päivä terveyden kannalta ja ajollisesti.

(In English at the bottom)

Amerikkainen Tucker Hibbert vei MM-kultaa ja kolmoisvoiton Arctic Catille varmistivat Ruotsin Johan Lidman ja USA:n Cory Davis. Iiskon lisäksi suomalaisista kymmenen sakissa olivat Janne Jurvelin (6., Lynx) ja Jussi Honka (7., Ski-Doo) eli tämän kauden kansallinen kärkikolmikko piti yllä Suomen mainetta myös MM-kisoissa.

Kisajärjestelyt hipoivat täydellisyyttä

MM-kisat ajettiin maaliskuun lopulla yksipäiväisenä kolmen lähdön kisana Ruotsin Malåssa, jossa kisajärjestelyt ja tunnelma hipoivat täydellisyyttä.

- Oli järisyttävä kokemus olla kuskina mukana Malån kisoissa, jotka olivat vielä ensimmäistä kertaa aidot MM-kisat. Mukana olivat mm. Skandinavian huiput, jenkit, venäläisiä ja italialainenkin. Sen mitä omalta keskittymiseltä ehti nähdä, niin kilpailutapahtuma aivan huippu. Kisapaikalle saapuessa oli eka kertaa tänä talvena todella isojen kisojen tuntu ja fiilis oli aivan mahtava jo perjantai-iltana treeneissä. Siellä pelkästään oli enemmän katsojia kuin yhdessäkään Suomen kisassa, mukaan lukien kunkku. Kalixin stadioncrossikin tuntui Malån jälkeen kyläkisalta, Iisko muistelee.

- Kisan järjestelyt toimivat loistavasti: kaikki äänimittauksista lähtien sujui mutkattomasti ja kilpailijoille oltiin todella ystävällisiä – näinhän asia ei aina varsinkaan Suomessa ole. Malåssa oli aivan huippukuuluttajat, jotka ovat sisällä skenessä, luovat tunnelmaa, tuntevat kuskeja muualtakin kuin omasta maastaan ja seuraavat kisan aikana muitakin kuin kärkiparia. Toinen kuuluttaja oli tornissa ja toinen varikolla aistimassa tunnelmaa. Karsinnoissa ja erien välillä haastateltiin mm. katsojia, Tucker Hibbertin mekaanikkoa ja myös omaa mekaanikkoani Anttia. Mahtavaa, että asialla olivat alasta oikeasti innostuneet ihmiset -- vertaa Kunkkuun, jonne palkataan eteläsuomalainen radiotoimittaja, joka ei tiedä moottorikelkoista muuta, kuin että sitä ei saa kivittää eikä polttaa…

Malån järjestäjät olivat luoneet MM-kisojen tasoon sopivan radan.

- Rata oli huippuhieno ja sellainen nin kuin radan pitäisi olla aina. Laskettelurinteeseen oli tehty vaihteleva rata, jossa oli korkeuseroja, vaikeusastetta, kuplavolkkarin kokoista pattia, pientä terävää pattia ja yksi jättihyppyri josta lennettiin 20-30 metriä. Siis todellinen promiesten rata eikä mikään jäinen pelto. Näitä kun olisi Suomessa edes kolmessa-neljässä kisassa, niin vauhti olisi erilainen itselläkin.

Musta lauantai terveyden kannalta

Valitettavasti vain Iiskon oma terveys ei vastannut upeaa kisatunnelmaa.

- Tänä talvena on sattunut kaksi mustaa päivää terveyden suhteen ja toinen niistä oli ikävä kyllä juuri Malåssa. Minulla oli ollut viikolla pikkuflunssa päällä ja sitten kisapäivänä iski vielä inhottava kurkkukipu yhdistettynä orastavaan kuumeeseen. Tämä latisti omia fiiliksiä, kun tiesi että ei ole samalla lailla paukkuja kuin terveenä.

Open rakennettiin Malåta varten

Iisko ja tiimi rakensivat uuden Openin Malån kisaa varten tiukassa aikataulussa.

- Olimme tuplaputkisella liikkeellä, ja tällä moottoriversiolla ei oltu ajettu yhtäkään kisaa. Rakensimme kelkan kisaa edeltävänä viikolla tiistaista torstaihin aikamoisella riskillä. Saimme kelkan tikkiin kertalaakista, vaikka aika järjetön määrä töitä siihen vaadittiinkin, että kelkka saatiin säätöön.

- Kelkkaa ei pitänyt rakentaa siksi, että Polaris olisi niin huono vaan siksi, että se piti rakentaa Malån ylämäkiin ja pehmeään keliin toimivaksi. Ja aikaa ei olisi mennyt niin paljon, jos olisimme voineet rakentaa open kilpurin pelkistä bolt-on-osista. Joka tapauksessa, peli toimi yllättävän hyvin vähällä testaamisella. Varsinkin lähdöt menivät hyvin ja Openissa on potentiaalia lähtemään vieläkin rajummin, kun saadaan käytettyä enemmän aikaa säätämiseen, Iisko summaa.

Karsinnoissa 4., erissä 8., 9. ja 7.

Iisko selvisi neljäntenä jatkoon omasta karsintaryhmästään, jossta kahdeksan meni automaattisesti eteenpäin.

- Olin lähdöstä neljäs, tipuin ajon aikana yhden pykälän, mutta nousin lopussa neljänneksi. Se oli sellaista perusajoa, mutta jo toisen kierroksen jälkeen alkoi väsyttää ja tapahtui suoranainen romahdus. Se oli selvä merkki siitä, ettei kaikki ole kunnossa. Normaalisti olisin pystynyt ajamaan kaksi kertaa kaksikymmentä minuuttia ilman tuollaista välikuolemaa. Kroppa oli ilmeisesti niin väsynyt talvesta ja sairaus verotti. Sain siis kuitenkin kerättyä itseni. Mutta tämä enteili tulevaa, ja että päivä tulee olemaan vaikea taival.

Kisalähdöissä Iisko oli kovassa seurassa kahdeksas, yhdeksäs ja seitsemäs, mutta ei itse ollut alkuunkaan tyytyväinen suorituksiinsa ja koki ajavansa reilusti alle oman suoritustasonsa.

- Sain kaikissa lähdöissä hyviä lähtöjä ja olin aina kuuden sakissa. Toisessa erässä lähtö oli aivan huippuhyvä ja tulin ensimmäisestä mutkasta toisena heti Hibbertin perässä, mutta itse mokasin, vedin kolmannessa mutkassa lumivalliin ja jäin viimeiseksi. Nousin sieltä hyvin, mutta alkoi keljuttaa, kun ei enää saanut samanlaista rytmiä ajamiseen, Iisko harmittelee.

- Koko viikonlopun mentin reilusti alle oman suoritustason sekä kuntopuolella että taitopuolella. Tietyt hyppyrit olivat teknisiä ja rajuja, ja vaikka tiesin miten niistä pitäisi ajaa, että saa kierrosajoissa sekunteja pois, niin ei ollut varmuutta lähteä vetämään niistä paikoista turvallisesti. Omat voimat eivät riittäneet ja sekin tuntui, että olen ajanut todella vähän tällaisilla radoilla tänä talvena. Hyppyreiden pituudet ja korkeudet eivät haittaa, mutta kun alastulot ovat niin tarkkoja, niin kun ei ole varmuutta, niin en halunnut riskeerata ja loukata itseäni, Iisko linjaa.

- Vaativien ja kehittävien ratojen puuttuminen Suomesta näkyi omassa ja väitän että muidenkin suomalaisten kärkikuskien ajossa. Sitä joutui vetämään kuoppia myöten ja kansainvälinen kärki meni edellä. Kiitos tästä Suomen peltoratojen ja tiukan kisakalenterin, joka ei paljon aikaa treeniin jätä! Ja toki kilpakumppanit olivat kovia ja nopeita, ja ne jotka olivat etupuolellani, olivat parempia.

Ammattimies teki vaikutuksen

Mestari Tucker Hibbertin kanssa samassa kisassa ajaminen ajaminen oli hyvä kokemus.

- Oli mahtavaa ajaa mestari-Hibbertin seurassa ja nähdä hänen ajoaan siinä kilpailutilanteessa ja tietysti videolta jälkeenpäin. Tuli nähtyä miten ammattimies veti kelkalla ja sitä oli ilo katsella.

- Hibbert on luunkova kuski ja ammattilainen, ja jälkikin oli sen mukaista, niin kuin odotettiinkin. Jos ajaa työkseen kelkkaa ja moottoripyörää, niin vauhdin pitääkin olla tuollaista. Ruotsin Emil Öhman näytti kolmannessa erässä kuitenkin, ettei Hibbertkään voittamaton ole.

- Muut jenkit olivat pettymys. Davisin tasaisuus ja se että pärjäsi noinkin hyvin oli kuitenkin yllätys. Tosin hän sai pronssin ehkä vähän lahjana skandikuskeilta Öhmanilta ja Viktor Stenmanilta, jotka jahtasivat riskillä Hibbertin päänahkaa ja tekivät sen takia mokia.

--

Iisko and Polaris achieved 9th place in tough competition in the Malå World Championships in the end of March. Iisko's Open Sled was ready just for the WC's but unfortunately he also got a flue right before the race, and felt that he raced below his standards throughout the weekend.

American Tucker Hibbert won the WC gold and Sweden's Johan Lidman and USA's Cory Davis secured a triple victory for Arctic Cat. In addition to Iisko, there were two Finns in the top 10: Janne Jurvelin (Lynx) was 6th and Jussi Honka (Ski-Doo) 7th -- ie. this season's national top 3 in held Finland's flag high also in the World Championships.

Near perfect race arrangements

The World Championships were organized as a single one-day race in Malå Sweden. For the first time the event really had all the top pilots from the world, from Scandinavia to the US through eg. Russia and Italy. Iisko was 9th.

- It was an amazing experience as a pilot to take part in the WC race. The event was spectacular, atmosphere unmatched and the organizers had done a top job to create the race. There were 8000 thousand spectators and already in Friday’s trainings there were more people than in a race in Finland.

- The track was a real pro circuit for pro pilots and not like the icy “tracks” on the fields that we have in Finland with no jumps and no challenges. If only we had races on tracks like this a couple times a year, I would be much faster.

Open built for Malå

- Me and my team built the my Open sled during the week leading up to the race. We did a lot of testing without counting hours and the sled was in top shape in the race. Unfortunately I was feeling terrible myself with a flue and rising fever: there have been two black days during this season and the Malå Saturday was unfortunately the other one.

- I got really good starts in each heat and was among the top six in all three. In the second heat I got a top start and came out second from the first turns after Tucker Hibbert. But then I f***ed up myself and fell.

Performed below own standards

- I performed under my own standards in all of the heats. In the qualifications I had an ok run and was 4th in my group, but I got really tired after a couple of heats, and knew that the day will be really difficult. I was 8th, 9th and 7th in the heats. The track was really tough and although I knew how I should race to be really fast, there were two things that prevented me from it. First, I was ill and could not do my best. Secondly, I have little experience from this demanding tracks this season – thanks to Finland’s field tracks and really tight racing calendar which left no time for training. So I didn’t want to risk it in Malå. I really don’t mind high and long mega jumps but what I was worried of were the landings, that were really precise.

Impressed by professional pilot

- It was a really good experience to compete in the same race with the new World Champion Tucker Hibbert. I enjoyed seeing him race and was impressed by what this professional had to show for us. Of course if you race for a living you have to go this fast. The other Americans were a disappointment. Cory Davis’ bronze and constantly good performance were a bit of a surprise. But I think that the Scandinavians Emil Öhman and Viktor Stenman gave the bronze as a gift to Davis, because they were hunting Hibbert so hard and made mistakes doing it.