Iisko oli toinen kauden SM-avauksessa Pro Stock -luokassa Seinäjoella. Kummassakin erässä Iisko ajoi varmasti toiseksi, Janne Jurvelinin viedessä voitot. Ville-Marko Koivisto oli yhteispisteissä Seinäjoen kolmas.

Janne Vuojärven kuvia Seinäjoelta

Pasi Pippurin kuvia Seinäjoelta

Seinäjoki.tv:n videota kisoista

Tiimi lähti rennoin mielin Pro Stockin SM-avaukseen, vaikka Iisko olikin ollut kuumeessa jo torstaista asti. Harjoituksesta asti oli kuitenkin selvää, että kuume verotti ajamista. Iloisina asioina mainittakoon, että Alaskan-Antti oli palannut neljän kuukauden Ameriikan-erikoistumisperiodiltaan ja mukana oli Veikko Tarvainen uutena tiimin vahvistuksena.

Seinäjoella Iiskolle mieluinen pattirata

Kauden ensimmäinen SM-osakilpailu ajettiin Seinäjoen Joupiskan hiihtokeskuksen rinteeseen tehdyllä radalla. Paikalla oli ihan mukavasti katsojia sekä tietysti rinneasiakkaita.

- Kerrankin oli hyvä paikka kisalle keskellä kaupunkia eikä missään keskellä metsää, Iisko sanoo.

Järjestävä seura Etelä-Pohjanmaan moottorikelkkailijat ja ratamestari Marko Koivisto oli tehnyt hienon radan, jolta ei pattia ja vaikeusastetta puuttunut. Rata sai Iiskolta suitsutusta.

- Tämä oli pro-miesten rata ja vähintään tämän tasoinen pitäisi olla jokainen rata SM:issä – näillä radoilla jyvät erottuvat akanoista. Tosin rata olisi saanut olla pitempi. Radan alamäessä oli patikko, jossa oli noin kaksitoista tasajaoilla olevaa klassista, parimetristä rytmipattia; ylämäessä oli jäisempää ja kovempaa pattia, sellaista peruspaukutusta. Sillä joka ei osannut hyppyyttää alamäkeä rytmikkäästi, ei ole asiaa tanssilattialle ;) Mutta paljon ennemmin tällaisia ajelee kuin jäärännejä. Niissä ei tasoeroja tule, koska kaikki lipsuttelevat, ja heikompikin voi pärjätä oikean kelkan ja lähdön turvin, Iisko summaa.

- Minun mielestäni kisarata pitäisi tehdä aina vaikeimman mukaan. Vaikeusastetta nostamalla myös kokemattomammat kuskit oppisivat pro-jätkiä katsomalla, ja virheitä ja kaatumisia tulisi näin paljon vähemmän keskipitkällä aikavälillä. Seinäjoellakin nähtiin, että aamupäivällä kaatumisia sattui, kun ei ollut kokemusta tällaisesta radasta. Iltapäivällä kaatumisia oli paljon vähemmän, kun kuskit oppivat, Iisko arvioi.

- Tämä Seinäjoen pattirata sopi kaikille kelkkatyypeille ja oli kaikille kuskeille samanlainen, eikä suosinut mitään kelkkamerkkiä. Jääränni suosii Lynxiä; näistä on esimerkkejä paljon vuosien varrelta. Tällaisia pattiratoja on Ruotsissa ja Norjassa ja näitä pitäisi olla enemmän Suomessakin, jotta Suomen snowcrossin taso nousisi. Ja jos joku aikoo puuttua näihin patikoihin, niin voi puolestani siirtyä suoraan rata-autoilun pariin.

Polaris kuin kotonaan

Iisko oli liikkeellä viimevuotisella IQR-kelkalla, johon oli muutettu säätöjä, haettu jousitukseen juttuja, ja jota oli parannettu edellisvuodesta. Polaris oli Seinäjoen radalla kuin kotonaan.

- Pollella oli aivan huippua vetää tällä lumisella, jenkkityyppisellä radalla ja huomaa kyllä, että tähän hyppyytykseen Polaris on tehty. Kelkka oli eleettömän varma ja vakaa viedä hyppyreihin, meni kuin juna, ja oli itse rauhallisuus. Sitä paitsi tämä kelkka on ollut kestävä: sillä on ajettu melkein puolitoista vuotta jo kilpaa ja runkoon ei ole tehty mitään. Etupukkia on vahvistettu, mutta muuten uskomattoman kestävä kelkka.

Aika-ajojen 7. tilalta kummankin erän kakkoseksi

Iisko oli aika-ajoissa seitsemäs.

- Aika-ajo meni minulle tyypillisesti ja oli taas aivan myrkkyä. En päässyt vetämään yhtään puhdasta kierrosta. Mutta nämä lyhyet sutaisut eivät vain ole minun juttu ;)

Ensimmäinen erä saatiin käyntiin toisella yrittämällä ja Iisko sai loistavan lähdön.

- Puristin Janne Jurvelinin kanssa rinta rinnan ensimmäiseen mutkaan ja alamäen hyppyihin. Kun kierros tuli täyteen, Janne oli keulilla ja minä kakkosena. Koitin painaa sen, minkä voimat antoivat periksi ja taistelin itseäni ja flunssaa vastaan. Päätin hyvistä asemista säästellä voimia ja keskityin pitämään suorituksen virheettömänä, Iisko muistelee.

- Noin puolessa välissä Viktor Hertén tuli ohi, mutta en alkanut puristamaan, sillä sija kolme oli ok tässä olotilassa. Muta kas kummaa, vähän ennen loppua 302 tuli perä edellä vastaan, ilmeisesti kolaroituaan Ville Ylianttilan kanssa. Ajoin kakkosena varmistellen maaliin, mutta kuitenkin niin, että olin ainoa joka tuli Jurvelinin kanssa samalla kierroksella ruutulipulle.

Toinen erä oli lähes edellisen toisinto ja Janne ja Iisko ylittivät maalilinjan samassa järjestyksessä. Iisko oli jälleen ainoana Jurvelinin kanssa samalla kierroksella.

- Sain taas hyvän lähdön. Yläkurvissa oli kuitenkin useampi kuski tyrkyllä tulossa ulkolaitaa ohi: päivän vitonen Miikka Peteri tuli rinnalla ylös, ja kun taitoin sisälle, meni hän ulkoa ohi. Samaan aikaan Fredrik Hertén työnsi ulommaista ajolinjaa ohi. Mutta siinä kun käännettiin pattisuoralle, niin päätin kypärän sisällä, että alamutkassa olen ykkösenä, ja niin myös kävi.

- Jurvelin tuli kuitenkin toista laitaa perään ja täysillä ylös ja runnoi ohi pienellä riskillä kaasu pohjassa. Tämän jälkeen ajoin toisella tilalla omaa ajoa, mikä oli parasta näillä paukuilla. Koko loppuerä siis kakkosena leppoisasti ajellen, että pysyy ukko tolpillaan.

Kausi jatkuu Kunkussa

Seuraavaksi Iisko koittaa parannella itsensä kuntoon ja tiimi alkaa valmistautua helmikuun alun Kelkkakunkkuun.