Iisko varmisti Pro Openin SM-hopean Hetan toisella ja kolmannella sijalla. Janne Jurvelin voitti kullan ja Olli-Pekka Mäkipeura sai pronssia.

Sunnuntaihin mennessä Hetan rataan oli tullut muutoksia.

- Oli hyvä juttu, että järjestäjä oli tehnyt radalle neljä isoa hyppyriä, jotka tuplattiin. Rata oli lisäksi parempi, kun sitä oli jo ajettu päivä ja se oli muovaantunut, Iisko kertoo. 

Iisko pääsi lähtöihin aika-ajojen neljänneksi nopeimmalla ajalla.

- Aika-ajot menivät ihan kivasti. Tuloksesta huomaa, että aika-ajoihin on satsattu ja kelkkaan tehdyt muutokset auttoivat myös kaikkeen.

Eka erässä turvallisesti toiseksi

Ykkösstarttiin lähdettäessä pistetaistelu Pro Openin hopeasta oli Iiskon ja Olli-Pekka Mäkipeuran välillä tiukka.

- Tiesin, että kisassa ei voi antaa tuumaakaan periksi. Satsasin starttiin ja se onnistuikin täydellisesti. Piikkipaikalta oli helppo lähteä painamaan kaasua. Pieni yllätys oli se, että Janne Jurvelin oli heti kakkosena perässä. Mutta vielä suurempi yllätys oli se, että hän ei tullutkaan heti lentämällä ohi, Iisko muistelee.

- Jurvelin meni ohi vasta kierroksella seitsemän, vaikka en sinänsä väsynyt vaan ajoin täysillä, mutta en vaan enää päässyt lujempaa. En pystynyt enää vastaamaan: yhden kierroksen pysyin aika lähellä, toisella olin jo vähän jäänyt, ja kymmenennellä kierroksella Jurvelin oli jo karussa, kun ajoin itse huonomman kierroksen. Kakkospaikalla oli kuitenkin turvallista ajaa.

- Siinä oli helppo ajaa, kun oli ajanut Jurveliinin kans kilpaa, ja muut olivat jääneet alussa rajusti ja oli saanut revittyä kaulaa. Loppuerän, viimeiset viisi kierrosta 19:stä ajoin varmistellen maaliin, kun tiesin tilanteen, ja koska ajettiin hopeasta, Iisko kertoo.

Toinen erä: kolmostilalla hopeaan

Toiseen erään lähdettäessä pistetilanne oli kutkuttava.

- Tiesin, että toisesta erästä minulle riittäisi hopeaan kolmossija, vaikka Mäkipeura olisi toinen mutta kunhan ei voittaisi. Minun ja Mäkipeuran välissä sai olla korkeintaan yksi kilpailija.

- Ville Ylianttila meni lähdöstä keulille, mutta vaikka oma lähtöni ei onnistunut yhtä hyvin kuin ensimmäisessä erässä, niin pääsin runttaamaan kolmanneksi. Jurvelin oli kakkosena ja tiesin, että hän hoitaa homman kotiin, jos ei pyörähdä. Niinhän se Janne meni jo ekalla kierroksella keulille, Iisko kertaa.

- Hetan lähtösuora on muuten varmaan sarjan paras. Eka mutka ei ole liian hidas – tänä talvena on tullut tarpeeksi peräänajoja lähdössä ja asialla on ollut monesti sama kuski. En tiedä, että tarkoituksellako yritetään kaataa, vaan eivätkö opi, että edellä menevät jarruttavat mutkaan ja sitten tullaan perään.

Hyvät asemat menivät melkein hukkaan, kun hopeasta ei tarvinnutkaan ajaa kilpaa.

- Jurvelinin mennessä kärjessä aloimme ajaa Ylianttilan kanssa kilpaa. Katselin kuitenkin rauhassa tilannetta. Kolmannella kierroksella kuulin Mäkipeuran kelkan äänen takaani. Jouduin patikossa ottamaan vauhdin pois, Mäkipeura ajoi perääni ja kaatui. Vilkaisin taakse ja näin kun mies pyörii radalla ja kelkka on mennyt nuriin. Tiesin, että urakka on paljon helpompi.

- Seuraavalla kierroksella näin Mäkipeuran radan varressa, mekaanikkoni ilmoitti että hän on keskeyttänyt ja loppuerässä ei siis ollut enää mitään paineita. Olisin saanut hopeaa, vaikka olisin itsekin keskeyttanyt.

- Ajelin maaliin safarivauhtia ja nautiskelin. Jossakin vaiheessa huomasin, että Fredrik Hertén alkoi näkyä mutkissa, kiristin vauhtia ja sain edellämenneen Ylianttilan kiinni. Pääsin hänestä ohi ja jatkoin rentoa ajamista.

- Oli niin hauskaa ajaa, olin tosi iloinen ja tuulettelin viimeisen kierroksen lopussa hopeamitalia. Ylianttila tuli vielä aivan lopussa viereen, havahduin ja painasin kaasua. Ville pääsi kuitenkin kuittaamaan kakkostilan, mutta samapa tuo, kun sijoitus maalissa ei vaikuttanut päivän tulokseen eikä SM-tulokseen, kertoo iloinen hopeamitalisti.

Tyytyväinen hopeaan

Iisko oli tyytyväinen Pro Openin SM-hopeaan.

- Olen äärettömän iloinen hopeamitalista. On ollut taas pitkä talvi ja on tehty kovasti töitä. Olen ollut pioneerina Polariksen kanssa sarjassa; meitä ei ole ollut montaa Suomessa viivalla. Suuria vaikeuksia ei ole tänä talvena ollut, mutta ei se ole aina helppoakaan ollut. On kivaa saada palkinto tehdylle työlle. Kiitos kuuluu myös tiimille sekä tietysti kaikille sponsoreille ja tukijoille, Iisko sanoo.

Seuraavana Näkkäläjärvi Motorsport suuntaa EM-kisoihin kolmanteen ja neljänteen osakilpailuun. Lauantaina ajetaan Norjan Nordreisassa ja sunnuntaina Altassa.

Varikkoelämää, jatkoa lauantaille

- Asiat on sovittu hienosti ja sivistyneesti osapuolten kesken ja päälle on paiskattu kättä. Asia on tällä selvä ja tästä jatketaan hyvillä mielin, Iisko summaa.