Kuva: Janne Vuojärvi

Iiskon EM-sunnuntai loppui ennen kuin ehti kunnolla alkaakaan. Mies kaatui pahasti aika-ajon toisella kierroksella, satutti olkapäänsä ja joutui jättämään leikin kesken. On vielä auki, jatkaako Iisko EM-sarjassa Norjan osakilpailuissa.

Tiimi lähti aamulla uusin mielin kisoihin ja teki kelkkaan muutoksia, jotta se soveltuisi paremmin EM-radalle.

- Analysoimme Antin ja Nillan kanssa edellisenä iltana ajamista, mietimme kelkan käyttäytymistä ja miehen tuntemuksia, ja mietimme missä on vika. Lauantaina ei löytynyt fiilistä radalle, ajaminen tuntui fyysisesti helpolta enkä ollut erien jälkeen kaikkeni antanut, Iisko miettii.

- Rata oli sunnuntaina edelleen jäinen, se kului puhki ja siellä oli maata näkyvissä. Lumen seassa oli jopa tosi ikäviä irtomaalohkareita, joita piti varoa.  

Kelkkaa säädettiin jääradalle sopivammaksi

Kelkkaan saatiin aamun aikana parannuksia.

- Meillä oli kaksi kelkkaa mukana ja menimme aamulla ajoissa varikolle tekemään toiseen muutoksia. Harjoituksissa tuntui, että muutokset olivat askel oikeaan suuntaan, kelkka alkoi toimia ja kääntyä mutkissa paremmin. Lauantaina ei valitettavasti näitä muutoksia ehditty tehdä vaan yritettiin viedä kisa normaalilla crossi-set-upilla läpi, mutta eihän se toiminut näissä olosuhteissa.

Aamulla paneuduttiin siis tiimin kanssa jäärataproblematiikkaan ja mietittiin mitä voisi tehdä toisin.

- Olen oppinut sen, että pitää osata ajaa myös jäisillä radoilla, joilla pitää lipsutella. Jääradat ovat olleet heikkouteni viime vuosina, mutta olen miettinyt, että asiaa ei voi jäädä murehtimaan. Jäisiä ratoja tehdään joskus olosuhteiden vuoksi, joskus ammattitaidottomuuttaan, mutta radat ovat mitä ovat – niihin pitää sopeutua, Iisko pohtii.

Räväkkyys lauantaina hukassa

Seuraavaksi työstettiin fiilispuolta.

- Mietimme että pitää saada mieheen räväkkyyttä, kun ei meinaa hikikään ajaessa irrota. Vika oli osittain siinä, että en syttynyt jääränniradalle. Joka vuosi minulle sattuu johonkin se huono viikonloppu ja viime vuonna se oli Tornio, nyt Kerimäki. Näille viikonlopuille yhteistä on ollut äärettömän huono rata: kapea, jäinen, lumeton ränni, missä on vain mutkissa lunta, Iisko summaa.

Kelkkamuutosten tuloksena Iisko lähti sunnuntain kisaan kohtalaisen toiveikkaana.

- Lähdin yritystä täynnä aika-ajoihin ja yritin saada ajoon tappamisen meininkiä. Ehkä se kostautui. Tänä vuonna on pari kertaa aikaisemminkin sattunut kaatumisia, kun on alkanut viemään kelkkaa rajummin, jotta saa haettua ääripäitä ja vauhtia. Se on toisaalta osoitus, että mies uskaltaa koittaa rajoja.

Raju kaatuminen aika-ajoissa

Tällä kertaa rajumpi ajaminen kostautui jo toisella aika-ajokierroksella, kun Iisko oli hakemassa rytmiä ensimmäiselle nopealle kierrokselleen. Iisko törmäsi jääkinkareeseen ja kaatui olkapäälleen.

- Monesti aikaisemmin kaatumiset ovat johtuneet liiallisesta rämäpäisyydestä tai kanssakilpailijoiden kanssa kolaroimisesta. Tämänpäiväinen kaatuminen johtui kuitenkin 90 asteen jääkinkareesta, johon kelkka jäi kiihdytyksessä sutimaan poikittain. Pyörähdin etukulman kautta olkapää ja pää edellä kovalle, jäiselle radalle. Ylähuuli jäi hampaiden ja jään väliin, ja kelkka pyörähti ylitseni, Iisko muistelee.

Kaatuminen oli kohtuullisen luja.

- Kävi pirun kipeää, pyörin vähän aikaa maassa ja kanssakilpailijoita ajoi kahta puolen ohi. Kesti tovin ennen kuin pääsin hoito- ja ratahenkilökunnan avulla ylös. Hoitohenkilökunta kielsi jatkamasta ajamista, koska minulla vuoti verta nenästä ja huulesta, mutta minulla oli mielessä vain aika-ajo ja sanoin, että minun on pakko ajaa, jotta pääsen kisaeriin. 

Pikaisen tutkimuksen jälkeen Iiskon yritti vielä ajaa nopeita kierroksia, mutta kipu vei voiton.

- Ajoin tällin jälkeen varikolle huilaamaan ja fysioterapeuttivaimoni Tiisun tutkittavaksi. Kun todettiin, ettei mitään ole järkyttävän rikki, niin lähdin yrittämään vielä nopeaa kierrosta. Ajamisesta ei kuitenkaan tullut mitään, koska varoin kättä ja olkapäätä. En uskaltanut kunnolla punoa kädellä mutkissa, ja otin varovaisemmin hyppyihin ja patteihin. Yritin vetää kolme nopeaa kierrosta, mutta ei kivun ja pakon sekaisesta ajamisesta tullut mitään. Kipu pisti varovaiseksi enkä pystynyt viemään kelkkaa sillä tavalla kuin olisin halunnut. 

EM-jatko auki

Iiskon tulos aika-ajoissa oli 24. ja neljäs varasija kisalähtöihin.

- Sain jonkinlaisen ajan ja pääsin varasijalle, mutta tein päätöksen, että tämä kisa oli tässä ja lähdimme kotiin. Vaikka olisin päässyt mukaan kisaan, niin olkapää oli sen verran kipeä, etten halunnut riskeerata. Mieluummin yksi pilalle mennyt kisa kuin pilalle mennyt loppukausi ja loppuelämä sen takia, että rasittaa kipeää olkapäätä. 

Seuraavaksi ohjelmassa on olkapään näyttäminen spesialistille.

- Tämä on minun ensimmäinen olkapäävammani, mutta olen nähnyt Viktor Hertenin kohdalla kuinka ilkeäksi sellainen voi äityä. 

On vielä auki jatkaako Iisko kilpailua tämän vuoden EM-sarjassa. Sunnuntaina saatujen tietojen mukaan Norjassa ajetaan vielä kaksi kisapäivää eli ilmeisesti puolet pisteistä on jakamatta.

- Piste-ero kärkeen ja mitaleille on raju, mutta kausihan voi muuttua. Nyt mennään kuitenkin olkapään ehdoilla, maanantaiaamu antaa suuntia kivun suhteen ja tehdään päätöksiä sen jälkeen.