Iisko voitti kelkkakunkun
Kisan tulokset
12.2.2008
Kelkkakunkkufinaali Nelosella la 1.3.08 klo 12.30!
Iiskon ansioluetteloon kirjattiin lauantaina uusi upea saavutus, kun hän kukisti edellisen vuoden kelkkakunkun Tomi Ahmasalon (Ski-Doo) jännittävässä Kopparberg King -finaalissa. Voitto maistui erityisen makealta loukkaantumisten ja puolentoista vuoden kisatauon jälkeen, ja oli myös Polariksen historian ensimmäinen kelkkakunkkutitteli.
Muualla netissä: Täydelliset tulokset (MyLaps), virallinen tiedote, Helsingin Sanomat, Ilta-Sanomat, Savon Sanomat (katso myös kuvagalleria), Scooter Norge, Snowmobile/Skoterleden, Skoter.se, Snowrider
Iisko tuulettaa tuoreena kelkkakunkkuna.
Kelkkakunkun finaali oli superjännittävä. Lähdöstä kärkeen ennätti Fredrik Hertén (Ski-Doo), vanavedessään Risto Juujärvi (Yamaha), Iisko ja Ahmasalo. Ennen loppukierroksia jokainen huippumiehistä oli ehtinyt käydä kärjessä ja voitosta käytiin loppuun asti armotonta taistelua.
Viimeisillä kierroksilla kaksintaistelu käytiin kuitenkin Iiskon ja Ahmasalon kesken, kärkisijan vaihtuessa muutamaankin otteeseen. Iiskon tasaisen varma ja virheetön ajo tuotti kuitenkin tulosta ja ruutulipulla tuuletti onnellinen mies.
- Fiilis oli aivan sanoinkuvaamaton, kun ajoin siihen maalihyppyrin päälle. Ei voinut muuta kun huutaa kurkku suorana pari minuuttia, Iisko muistelee.
- Voitte vaan kuvitella, miltä tuntui voittaa tällainen kisa! Taatusti se kisakuski valehtelee, joka sanoo ettei halua nimeään kunkkuvoittajien listalle. Onhan tämä Suomen ainoa kisa, mikä televisioidaan aina ja jota seurataan muuallakin kuin kelkkamaailmassa.
Tie kelkkakunkuksi erä erältä
Kelkkakunkku ajettiin tänäkin vuonna Tahkon maisemissa, mutta lumipulan vuoksi endurosta luovuttiin ja kisa käytiin crossiradalla. Iisko lähti kilpailuun rennoissa tunnelmissa, mutta kieltäytyi ottamasta ennakkosuosikin paineita harteilleen.
Ennen kelkkakunkun ratkaissutta superfinaalia Iisko ajoi A/B-luokan karsinnan, A/B-finaalin sekä varsinaisen kunkun ulkopuolella käydyn Pro Open -luokan kilpailun.
A/B-karsinnassa vielä jäässä
A/B-luokan karsinnassa Iisko ajoi varmasti neljänneksi Hannu Toppalan (Polaris), Ahmasalon ja Jussi Hongan (Arctic Cat) jälkeen.
- Kisoissa ei ollut harjoitusajoja, joten erään lähdettiin kylmiltään. Oli oma mokani, etten lämmitellyt kroppaa kuntoon ja sen sai tuta ensimmäisessä erässä. Lähtö epäonnistui ja jäin jonnekin sijalle 10. Siitä lähdettiin sitten pikkuhiljaa ajamaan ja nousemaan. Huomasin, että kelkkoja alkoi tulla vastaan perä edellä ja nurin.
Iiskon taktiikkanan oli ajella alkukisat rauhallisesti ja säästellä paukkuja superfinaaliin.
- Tiesin, että pitää ottaa rauhassa eikä kannata turhaa hosua. Tärkeintä oli varmistaa hyvä sijoitus. Tulin tässä erässä neljänneksi, jääden kärjestä reilusti, mutta loppujen lopuksi tuollaisessa erässä oli ihan sama oliko toinen vai neljäs.
A/B-karsinnassa pirteästi ajaneen Miikka Peterin (Polaris) kisa päättyi loukkaantumiseen ja mies kiidätettiin sairaalaan, jossa sääriluu operoitiin vielä samana iltana.
- Miikalle tsemppiä ja voin sanoa, että tiedän miltä tuntuu.
Pro Open -luokka hyvää treeniä
Kunkun ulkopuolella ajettiin ylimääräinen Pro Open -kisa. Iisko ajoi vakiokelkallaan neljänneksi, Victor Hertenin (Ski-Doo) viedessä voiton ennen Toppalaa ja Risto Juujärveä.
- Lähdin Openiin kokeilemaan riittääkö vakiokelkalla vauhti. Halusin myös saada ajoeriä alle ennen finaalia, sillä lyhyissä stinteissä on tärkeää, että tulee ajoa. Ja kun tiedetään, että äijä alkaa olemaan kuin vanha diesel-moottori, hitaasti lämpeävä, niin pitää saada ajoa alle, Iisko hymyilee.
- Näin että Herten meni kovaa vauhtia ja pojilla oli virtaa viedä. Itseälläni olivat jo ajatukset kunkkukisassa eikä ollut sellaista intensiteettiä, mitä tarvittaisiin erän voittoon. Ajelin neljänneksi, hyvää treeniähän erä oli.
A/B-luokan finaalissa toiseksi
A/B-luokan finaalin tavoitteeksi Iisko asetti hyvän sijoituksen, jonka turvin pääsisi valitsemaan mahdollisimman hyvän lähtöpaikan superfinaaliin.
- Kelkka lähti hyvin ja niin se pitkin, sillä viikolla oltiin tehty kovasti sen eteen töitä. Lähtöhän oli Rovaniemen kisoissa ongelma. Olin neljän sakissa lähdössä ja lähdin ajamaan omaa ajoa.
- Jossakin vaiheessa huomasin kuitenkin, että Ski-Doo numero 140 (Ahmasalo) tuli perävalot edellä vastaan. Mietin siinä, että ajanko ohi saman tien ja että onko Ahmasalo jäänyt kierroksella. Hän näytti kuitenkin porhaltavan lujaa, Iisko muistelee.
Lyhyellä radalla oli vaikeaa pysyä selvillä sijoituksista.
- Kun kahden kierroksen taulu tuli, ajoin edelleen Ahmasalon perässä ja kuulin Totin kuulutuksesta että olin kakkosena. Mietin, että tällä sijoituksella on hyvä ajaa maaliin finaaliin eikä kannata lähteä hakemaan erävoittoa, jolla ei ole mitään merkitystä kunkun ratkaisun suhteen. Ajoin siinä Tomin perässä maaliin järkevästi maaliin ja olin pari sekuntia Tomin perässä ruutulipulla.
Kunkkufinaali huippujännittävä kaksintaistelu
Kunkkufinaalista muodostui titaanien taistelu, jossa Iisko selätti lopussa hallitsevan kelkkakunkun Tomi Ahmasalon.
- Lähtö onnistui taas hyvin ja olin startista kolmas Herténin ja Juujärven jälkeen. Juuso Loukko (Lynx) oli neljäs ja Ahmasalo viides. Ensimmäiset kolme kierrosta ajoimme Herténin ja Juujärven kanssa ihan nipussa. Oli helppo pysyä poikien perässä, mutta vaikeampaa oli löytää ohituspaikkoja, joita ei ollut liikaa tällä radalla. Piti yrittää löytää turvallinen ohituspaikka, jotta itse ei kolaroisi eikä kanssakilpailijoille kävisi mitenkään.
- Jossain vaiheessa Herten teki virheen, Juujärvi pääsi ohi ja mutkan päästä minäkin menin samassa ohi. Juujärvi pisti ison vaihteen päälle ja sai vähän kaulaa.
Lyhyellä radalla ajetussa kunkkufinaalissa joutui tekemään paljon töitä kierroksella ohitettavien kilpailijoiden kanssa.
- Minua kierroksella ohitettavat eivät haitanneet, koska sehän on tällaisen kisan suola. Siinähän se pelimies mitataan, että kuka osaa ajaa heidät juohevasti ohi. Minulla tarttui kuitenkin kauhukseni yhden kierroksella ohitettavan kuskin telatunneliin suksi. Mitään kolaria ei tilanteessa sattunut vaan suksi vaan luiskahti telatunneliin, kun ajettiin lähekkäin. Jouduin hiljentämään jäätiköllä rajusti etten kaadu ja jää jumiin. Edellä ajanut ei tainnut edes tajuta mitä tapahtui, mutta onneksi oman kelkkani vauhti hidastui sen verran, että pääsin irti.
- Sinä aikana Herten ja Ahmasalo kiihdyttivät kahta puolen sukset ilmassa ohi. Ahmasalo nousi nelossijalta kakkoseksi Juujärven perään. Ahmasalo sai vihdoin Juujärven kiinni ja jäimme Hertenin kanssa pikkusen. Sain kuitenkin ohitettua Herténin nopeasti sen jälkeen ja Ahmasalo oli mennyt sinä aikana Juujärven ohi.
- Sain kierroksen-parin jälkeen Juujärven kiinni ja ajoimme peräkanaa. Ahmasalo oli ottanut vähän kaulaa. Hain taas turvallista ohituspaikkaa Juujärvessä ja olin kontissa koko ajan kiinni, mutta oli vaikeaa mennä jarrutuksessa ohi jäätiköillä. Juujärvi teki kuitenkin pian pikkuvirheen, hänen otteensa herpaantui ja vauhti loppui. Itse käänsin Juujärvestä kylmän viileästi sisäkautta ohi.
Iisko lähti ajamaan Ahmasaloa takaa.
- Toisen kerran samana päivänä Tomi tuli valot edellä vastaan ja aloimme ajaa kilpaa tosissaan. Pääsin jo kerran ohi, mutta Tomi ei antanut periksi vaan tuli kierroksen-kahden jälkeen uudestaan ohi.
Kunkkufinaalia kääntyessä loppua kohti liikkui päässä monenlaisia ajatuksia.
- Mietin kypärän sisällä, että tuossa se kunkkutitteli menee. Sanoin itselleni, että jos haluat voittaa sen, ajat vaan tuon Ski-Doon etupuolelle. Yhtäkkiä huomasin, ettei Tomi karannut minulta vaan perässä pysyminen ei tuottanut mitään vaikeuksia.
- Aloin katsella Tomin ajolinjoja, vauhtia ja kytätä missä olisi paikka mennä ohi. Piti vähän tarkkailla, miten ajaa, sillä radalla oli pieniä patteja, joista tuli kisan edetessä teräviä ja jäisiä. Tiesin kuitenkin, että radalla on yksi-kaksi vahvuuspaikkaa, ja aloin satsaamaan niihin.
- Ohituspaikoista parempaa ei kuitenkaan tarvinnut käyttää, koska ennen isoa penkkaa, pitkän suoran jälkeen, Tomi lähestyi pikkunippaa hiljempää kuin minä. Kierroksella ohitettava ajoi suoran keskellä, Tomi ajoi ulkolaitaa omaa linjaa, mennen mutkaan sisälle hiljempää.
Iisko näki tilaisuutensa tulleen.
- Iskin täysillä sisälaitaa pattiin. Iskarisäädöt olivat osuneet nappiin ja kelkalla kesti vetää patteihin huolettomasti. Pääsin jarruttamaan suoraan Tomin etupuolelle. Kelkat eivät koskeneet yhteen ja liu’uin Tomin etupuolelle ja pidin huolen ettei hän pääse kuittamaan sisäpuolelta ohi.
Viimeiset neljä kierrosta olivat tiukkaa kaksintaistelua. Kun kahden kierroksen taulu tuli, Ahmasalo oli jäänyt 20 metriä ja yhden kierroksen taululla ero oli 70 metriä.
- Kakkosen taululla näin, että Ahmasalo on jäänyt. Pystyin alkaa vähän passailemaan ja mietin että ei samperi, nytkö se tulee mitä on haettu. Viimeisen kierroksen taululla tiesin että Ahmasalo oli jäänyt vielä enemmän ja että pystyn ajamaan rauhallisesti ja virheettömästi maaliin.
- Ruutulipulle tultaessa en ollut ihan varma olinko kärjessä vai toinen. Sain kuitenkin varmistuksen, kun edellä ajaneelle näytettiin yhden kierroksen taulua ja minun nenän eteen vedettiin ruutulippu. Korvatulppien läpi tuli myös Totin huuto kajareista ja siinä vaiheessa tiesin, että olen voittanut.
Maalissa tunnelmat olivat mahtavat.
- Fiilis oli sanoinkuvaamaton. Vuonna 2006 kelkkakunkkutitteli oli jo niin lähellä. Jos olisin malttanut ajaa rauhallisemmin reilussa johdossa, olisin voittanut. Tapion päänahan vieminen olisi ollut hieno juttu, mutta ei tänä vuonnakaan kaatunut aivan no-name. Lisäksi oli mahtavaa olla ensimmäinen Polaris-kuski, joka pystyi kunkun voittamaan.
Iisko on ensimmäinen Polaris-kuski, joka on voittanut kelkkakunkkutittelin.
Kelkkakunkut 1995-2008
1995 Forsell Tuomo Yamaha
1996 Nevalainen Janne Lynx
1997 Ahmasalo Tomi Skidoo
1998 Korsumäki Niko Skidoo
1999 Tapio Janne Lynx
2000 Tapio Janne Lynx
2001 Tapio Janne Lynx
2003 Tapio Janne Lynx
2004 Tapio Janne Lynx
2005 Tapio Janne Lynx
2006 Tapio Janne Lynx
2007 Ahmasalo Tomi Skidoo
2008 Näkkäläjärvi Iisko-Matti, Polaris
| 
