Kuvia kisoista.

Kauden päätöskisa Rovaniemen Ounaspaviljongilla sinetöi Iiskolle SM-pronssin myös isossa luokassa.

- Raain työ oli tehty Ivalon SM:issä, kun olin puristanut itseni kolmanneksi kasisatasissa. Tässä kisassa olikin sitten koko päivän sellainen varmistelumeininki. Jäälle rakennettu rata oli reikäinen ja piti ajaa varovasti. Ei ollut varaa kilpailla tosissaan tämän osakilpailun sijoituksista.

Aika-ajot menivät kohtalaisesti.

- Ensimmäisellä kierroksella en päässyt vetämään nopeasti ja sen jälkeen rata muuttuikin jo. Tuloksena kai yhdeksäs sija, Iisko muistelee.

- Yleisesti ottaen rata oli kuitenkin yllättävän hyvä, vaikka olikin tekaistu vaan jäälle. Radalla ei ollut hyppyjä jäälle, patit olivat pehmeitä ja elivät.

1. erä: mitalitaistelut alkavat

Ensimmäisessä startissa Iisko oli viiden sakissa. Sitten alkoikin jo taistelu pronssista Henri Toppalan kanssa.

- Ajoimme puoli erää Henkan kanssa kovasti kilpaa. Pääsin lopulta kuittaamaan ohi ja ajamaan melkein puhdasta rataa, kun ketään ei ollut edessä. Aloin saada edellä ajanutta Fredrik Herténiä kiinni.

- Rata oli kuitenkin sen verran lyhyt, että saimme pian hännät kiinni ja edessä oli kokonainen rypäs kierroksella ohitettavia. Siinä oli sitten vaikea ohittaa, kun kierroksella ohitettavat alkoivat ajaa kilpaa, kun oli epäselvyyttä, että kuka on milläkin kierroksella. Tämä sekoitti pahasti rytmiä ja minulla meni pari kierrosta, että pääsin ryppään ohi, Iisko kertoo.

Ensimmäisessä erässä sijoitus oli pronssin kannalta suotuisasti kuudes ennen seitsemänneksi sijoittunutta Henkkaa. Niko Korsumäki varmisti erän toisella sijallaan ison luokan kultamitalin itselleen ja Hannu Toppala tuli tämän erän kolmossijansa perusteella yhtä selvästi toiseksi kokonaiskisassa.

2. erä: pronssi varmistuu

Toiseen erään lähtiessä tiedettiin, että Iiskon piti päästä erä maaliin ja pronssi olisi varma.

- Olin taas viiden sakissa lähdöstä. Pari ensimmäistä kierrosta ajoin kuin unessa ja pari kaveria meni ohi, ennen kuin havahduin että pitää alkaa ajaa kunnolla. Aloin syöttää kunnolla, ajoin kavereista ohi ja rupesin jahtaamaan Henkkaa.

- Nousin viidenneksi ja edellä meni Janne Tapio keulilla, Niko Korsumäki toisena, Jarmo Näkkäläjärvi kolmantena ja Henkka siis neljäntenä.

- Aloimme taas ajaa Henkan kanssa kilpaa ja saimme Jampun kiinni. Lyhyellä radalla törmäsimme kuitenkin pian tuttuun ilmiöön eli ryppääseen kierroksella ohitettavia. Henkka pääsi Jampusta ja ryppäästä ohi. Me emme Jampun kanssa päässeet ohi yhtä nopeasti.

- Tässä kohtaa erää iski todella outo olo, sellainen taantuma. Rytmi sekosi ohitteluissa, olin väsynyt Henkan ja Jampun ajattamisesta ja lasit olivat täynnä vettä, jäätä ja loskaa, eikä niitä saanut enää kunnolla putsattua. Siinä tuli sellainen turta sunnuntaiajelufiilis ja mietin vaan, että tulisin jo maaliin, koska tiesin sijoituksen riittävän pronssiin. Toisaalta myös jäi harmittamaan, kun en enää saanut kiinni rytmistä ja tatsia ajamiseen.

Maalissa järjestys oli Tapio, Korsumäki, Henkka, Jamppu, Iisko.

Antoisa, mutta raskas kausi

Iisko haluaa onnitella koko tiimin puolesta Nikoa ja Polarista ison luokan suomenmestaruudesta! Onnea myös Hannulle toisesta mitalista!

- Oma pronssimitalini tuntuu tosi hyvältä raskaan kauden jälkeen. Sitä paitsi Lynx on ollut monta vuotta mitalikolmikossa isossa luokassa, joten eihän asiaan voinut tulla poikkeusta, Iisko hymyilee.

Kokonaisuutena Iiskon kausi oli antoisa, vaikkakin raskas.

- Teimme poikien kanssa monia pitkiä reissuja Suomessa ja Ruotsissa. Lisäksi kelkkaa rakennettiin ja kehitettiin kauden aikana lakkaamatta. Uuden mallin kanssa tuli ennätysmäärä työtunteja ja harmittaakin, että kelkalla treenaaminen jäi vähemmälle.

- Tämä kausi oli mukava ja ennen kaikkea opettavainen. Kiitos jo tässä vaiheessa kaikille yhteistyökumppaneille, kilpakumppaneille ja kelkkaurheilua seuraaville, Iisko toivottaa. Erityiskiitos kuuluu myös loistaville mekaanikoilleni Pekka Tarkiaiselle, Niiles-Jouni Näkkäläjärvelle, Ailu Näkkäläjärvelle, Kimmo Akujärvelle plus Nilla-Pekka Pajurannalle sekä tiedotushommat hoitavalle Pirita Näkkäläjärvelle.

Snowstarissa kisan lisäksi kelkkanäyttely ja konsertti

Rovaniemen Snowstar -tapahtumassa oli kisojen lisäksi ohjelmassa kelkkanäyttely ja Antti Tuiskun konsertti.

- Oli hienoa, että tapahtumassa oli kattavasti näytillä kaikkien merkkien kelkkoja. Olisin kuitenkin kaivannut, että oheisasioiden kuten konsertin sijaan olisi panostettu vähän enemmän rataan. Se olisi voinut tarjonnut enemmän näyttävyyttä. Ihmisethän tulevat tällaiseen tapahtumaan nimenomaan katsomaan kisaa, joten radasta pitäisi rakentaa sellainen, että yleisö näkee hyvännäköistä ajamista ja viihtyy. Pääkatsomon eteen olisi esimerkiksi voinut rakentaa ison hyppyrin.

- Hyvällä radalla ajettu näyttävä kisa olisi hyödyksi kaikille, niin järjestäjille, ajajille kuin maksaville katsojillekin. Toivon, ettei kukaan loukkaannu näistä kommenteista, sillä haluammehan kaikki lajin kehittyvän kokonaisuutena. Ehkä snowcrossille saataisiin tätä kautta myös paljon puhuttua medianäkyvyyttä, Iisko summaa.